Missä koti? – Where is my home?

Inspiroidu-haaste #50 kuului näin:

OSOITE

Olipa se sitten etelässä tai pohjoisessa, kotimaassa tai kaukana valtamerten takana, ansaitsee sekin tulla dokumentoiduksi. Oletko asunut joskus erityisen hauskassa osoitteessa? Sovitko tapaamisen ystäväsi kanssa aina tiettyyn osoitteeseen? Voiko postinumerolla olla erityinen merkitys? Missä osoitteessa käyt syömässä kerta toisensa jälkeen? Jos olet joskus eksynyt, mitä katua et koskaan löytänyt? Missä osoitteessa lempikenkäkauppasi sijaitsee? Esiintyykö vierailukohteissasi useammin www kuin jokin katu? Mihin osoitteeseen et koskaan enää halua palata? Osoite voi olla myös tuntematon, mikäli olet kadottanut vanhan ystäväsi.

huhtikuu

This week’s Inspiroidu-challenge #50 was about addresses. “Whether the address is in the South or in the North it earns to be documented. Is it a particularly funny address? Do you always see friends in a certain address? Does the post code mean something to you? Your favorite restaurant’s address? Do you mostly visit some web address? Is there an address you never want to return to?”

I made my layout about an address that I don’t know yet. The future home’s address. At the moment due to my husband’s job we have to move every couple of years. Although it is an adventure and we get to see new places, cities and even countries, I often find it demanding. Just when you know your way around, you have settled and found a friend, it is time to move on, say good bye and start all over again in the next place. I don’t know how people do it year after a year. It has it’s fascination I have to admit but I often miss something. I miss our Own Home. A place that we can renovate and make our own. Be part of the neighborhood. Observe the nature in your back yard in every season year after year. Make friends knowing you don’t need to say good bye next year. To know that your children can go to school without a worry of having to change a class and a teacher every other year. To be closer to loved ones. Our Own Home is still far away but it is there somewhere. The thought of that keeps me going when I have a rough day. Together we plan and dream about the home where we will settle permanently. Where our children will grow into adulthood and we grow old. Home somewhere in Finland – here we come, slowly but steadily! Please be there for us when we arrive.

Advertisements

15 comments on “Missä koti? – Where is my home?

  1. Koskettava tarina ja voin kyllä ymmärtää sen. Vaikka olenkin vain Suomen sisällä muuttanut niin sitä on tapahtunut 24 vuoden aikana 17 kertaa, joten mikään ei tunnu kodilta.. Odotan kans sitä hetkeä, että voidaan ostaa ihan oma koti. 🙂 Täälläkin suunnitellaan ja haaveillaan, mikäs sen ihanampaa odotellessa. Ihana huopa(?)koriste ja puu..

  2. This almost made me cry! I hope your permanent home won’t be in the too distant future… I haven’t lived in the same place for more than three years since I was 8 years old, so I know what you are talking about. Sending my love your way, Isa

  3. Oi mikä sivu, tunteikas. Hauskaa mutten, että kun luin Shysin kommentin, piti palata katsomaan kuvasta, että mikä puu. Mä kiinnitin huomiota eniten avaimiin ja tuohon talohuopanauhaan josta olen itsekin haaveillut, sekä reunan kattokruunuun.

  4. I know EXACTLY what you mean. We are beyond transcient. I often think the same thing – what will it be like to have a home that is ours to stay? I want that very much. At least with the help of technology, we can stay life-long friends no matter our change of address. 🙂

  5. Ihana teksti ja ihana sivu! Onneksi me ollaan ystäviä kaikesta välimatkasta huolimatta. Onneksi ollaan pysytty ystävinä, vaikka teillä on kotimaa vaihtunut 🙂 Nostan sulle kyllä hattua kaikesta, tästä muuttamisestakin. Tosi kaunis sommittelu ja huopatalokin on tosi kivan näköinen.

  6. Tuleepa elävästi mieleen kun meidän pikku perhe aikanaan muutti paikasta toiseen sinun ja Laurin ollessa pieniä. Se oli jännittävää aikaa. (Tosin lapsiperheen elämä pyörii niiden samojen päivittäisten rutiinien ympärillä, vaikka pihalta näkyisi valtameri.) Jossain vaiheessa sitten tuntui, että nyt riittää, Suomeen on päästävä. Norjaan palattuamme ostettiin Oslossa aina sunnuntaiHesari ja luettiin työpaikkailmoituksia innokkaasti. Viimein tärppäsi ja kotimaa kutsui ja juurruitte omaan maahan. Tutustuin tuona aikana perheisiin, jotka siinä norjalaisessa suurfirmassa työskennellessään matkasivat parin vuoden välein aina vaan uuteen kohteeseen koko työuransa ajan ja sanoivat, että koti on siellä missä nojatuolini on;-) Meidän kirkko ja seurakunnat eri paikoissa olivat turvasatamia, ja sieltä saadut ystävät ovat hyvässä muistissa edelleen. En vaihtaisi pois noita vuosia! Kun te joskus pääsette asettumaan, jää sinulle paljon ihania muistoja ja hienoja skräppisivuja jälkipolvienkin ihasteltavaksi.

  7. Koskettava. Sen keskimmaisen kappaleen lukeminen oikein riipaisi sieluni sopukoita, koska tunnen taysin samoin, jokaisesta tekstissa mainitusta asiasta. Kiitos kun puit tunteeni sanoiksi.

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s